konesalipalvelut, AWS, pilvipalvelut

Infrakustannusten muodostuminen ja niihin vaikuttavat tekijät

Heikki Lavanko
05.03.2015 | Heikki Lavanko

Tällä hetkellä yleinen käsitys tuntuu olevan, että infrakustannusten tulisi alentua teknologian kehittymisen ja laitteiden vanhenemisen myötä. Mutta osaavatko ostajat vertailla oikeita tietoja keskenään arvioidessaan infrakustannusten muodostumista? Entä kuinka asiakkaiden entistä korkeammat SLA-vaatimukset vaikuttavat hinnanmuodostukseen?

Infrakustannusten muodostumisessa on monta näkökulmaa. Tuotantolaitosten tehokkuus ja uudet teknologiat saattavat osaltaan olla madaltamassa kapasiteetin yksikköhintaa. Palveluntuottajan hinnat eivät kuitenkaan todellisuudessa välttämättä alene. Esimerkiksi pelkkä valuuttakurssin muutos, dollarin vahvistuminen euroon nähden, toi kotimaisten palveluntuottajien ostohintoihin lähes 10 % hankintakustannuksien nousun edelliseen hintatasoon verrattuna. Edellinen hintatason tarkastus oli vuoden 2014 syksyllä. Palveluntuottajien tulee myös ottaa huomioon hinnoittelussa käytetyn teknologian kustannuksen jyvittäminen laitteen koko elinkaaren ajaksi.

Muita näkökulmia kustannusten muodostumisessa on yrityksen riskeiltä suojautuminen ja liiketoiminnan jatkamisen turvaaminen. Vaikka infrakustannukset alenisivatkin vuosittain, saattavat ICT:n kokonaiskustannukset kuitenkin nousta. Miksi näin sitten on? Osaltaan tähän vaikuttavat asiakkaiden entistä korkeammat palvelutaso- eli SLA-vaatimukset sisältäen liiketoimintariskien minimoinnin ja tietojen kahdentamisen. Nämä tuovat vääjäämättä lisäkustannuksia, jotta asiakkaiden kasvaviin palvelutasovaatimuksiin kyetään vastaamaan. 

Mikä on riittävä SLA-taso? - kysytään usein. On oleellista miettiä, mitkä liiketoimintakriittiset järjestelmät todella edellyttävät korotettua SLA:ta ja mitkä puolestaan voidaan toteuttaa normaalien palvelutasojen puitteissa. Tärkeää on myös ymmärtää palveluntoimittajan SLA:n laskukaava. Joillakin toimittajilla SLA- toteuma painotetaan käyttäjien lukumäärällä, jolloin SLA-toteuma saadaan näyttämään todellisuutta korkeammalta. 

Merkityksellistä hinnanmuodostuksessa on siis verrata eri palveluntarjoajien SLA:ta yhdenmukaisesti. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa 100 hengen yritystä, jossa 10 henkeä käyttää taloushallinnon järjestelmää. Taloushallintosovellukseen tulee käyttökatkos, eivätkä 10 henkilöä pääse sitä käyttämään. Joidenkin toimittajien laskukaavan mukaan näiden 10 henkilön työajan menetys ei vielä vaikuta riittävästi luvattuun SLA-tasoon, jolloin asiakas olisi oikeutettu saamaan hyvityksiä palvelukatkosta.

Infrakustannuksiin vaikuttavat myös tukipalvelujen saatavuus. Mitä parempia ja kattavampia tukipalveluita palveluntuottajalla on, ja mitä enemmän asiakas niitä hyödyntää, sitä korkeammat ovat myös infrakustannukset. Tällaisia ovat esimerkiksi tuotanto- ja ylläpitopalvelukustannukset. Vastaavia palveluja ei välttämättä ole saatavilla julkisen pilvikapasiteetin tarjoajan palveluvalikoimassa.

Julkisen pilvipalvelutarjoajan ratkaisuissa voi olla piilokustannuksia

Kotimaiset palveluntarjoajat eivät ole lähteneet, eikä niiden kannatakaan lähteä kilpailemaan julkisten pilvipalveluiden hintatason kanssa. Tällä hetkellä julkipilvipalvelujen tarjoajilla on käynnissä aggressiivinen markkinaosuuskilpailu, jonka lopputulemaa on vaikea ennustaa. Tilanne valottuu vasta kun investointiraha lähestyy loppuaan. Investointirahaa tarvitaankin tässä vaiheessa markkinan valloittamiseen. On puhuttu esimerkiksi Amazonin AWS:n tekemistä noin 500 miljoonan dollarin säännöllisistä kvartaalitappioista.

Asiakashankinnan strategiana näyttääkin olevan tällä hetkellä asiakkaiden hankkiminen edullisella hinnalla ja helpolla käyttöönotolla. Riskinä on, että kun markkina kypsyy ja yksi suuri toimittaja pääsee määrittelemään markkinahinnan, todelliset kustannukset lähtevät nousuun. Toinen tiedostettu riskitekijä julkisen palveluntarjoajien palveluissa on PaaS-tason palveluihin liittyminen. Kun sovellukset liitetään palvelutoimittajien tarjoamiin jaettuihin platform-tuotteisiin, kuten jaettuihin tietokantapalveluihin, saattaa sovellusten siirrettävyys eri alustoille ja toimijoille heiketä. Monilta yrityksiltä puuttuukin toimiva irtaantumissuunnitelma palvelujen siirtämiseksi takaisin tai toiselle palveluntarjoajalle tarpeen esiin noustessa.

Huomioitavaa julkisia pilvipalveluita ostaessa on myös, että palvelut saattavat sisältää yllättäviä piilokustannuksia. Tällaisia ovat mm. muuttuvat verkonkäyttömaksut ja levyjärjestelmän kuormittamisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Esimerkiksi palvelut joihin kohdistuu suuri määrä julkiverkon liikennettä, voi olla perustellumpaa ja kustannustehokkaampaa sijoittaa paikalliselle toimijalle, julkisen pilven sijaan.

 

iStock_23135529_XLARGE.jpg

Hintaeroosiovaatimusten kaksi puolta

Tällä hetkellä monissa tarjouspyynnöissä edellytetään kapasiteetin yksikköhinnan hintaeroosiota etsien kustannusten optimointia tätä kautta. Palveluntarjoajan näkökulmasta asiakkaalle hyödyllisempi kustannusten optimointiratkaisu voidaan saavuttaa oikein kohdennetuilla hankinnoilla eli käyttöön perustuvien kustannusten kautta. Kun palveluita ostetaan, niiden ostossa ei kannata varautua tulevaan eli ostaa ns. liika- tai puskurikapasiteettia.

Hintaeroosiota voidaan valottaa yksinkertaistetulla esimerkkilaskelmalla. Verrataan keskenään hintaeroosiota ja käytön mukaan veloitettavaa kapasiteettipalvelua:

Ajatellaan, että asiakkaalla on 1000 yksikköä palvelua, josta vain 600 yksikköä on käytössä. Hukkakapasiteettia on siis 400 yksikköä.

Jos palvelu maksaa 1 €/yksikkö/kuukausi, niin:

esimerkki 1: Mikäli asiakkaalla on käyttöön perustuva hinnoittelumalli, maksaisi asiakas vain käyttämästään 600 yksiköstä. Tällöin kolmen vuoden kumulatiivinen kustannus olisi 21600 € 

esimerkki 2: Mikäli asiakas puolestaan ei optimoi kapasiteettia ja varaa 1000 yksikköä jatkuvaan käyttöönsä, noudattaen 10 % vuosittaista hintaeroosiota, saadaan kolmen vuoden kokonaiskustannukset laskettua seuraavasti:

  1. 1. vuosi = 12000 €
  2. 2. vuosi = 10800 €
  3. 3. vuosi = 9720 €

YHTEENSÄ kolmen vuoden kustannus hintaeroosio -oletuksella tulisi maksamaan asiakkaalle 32520 €.

Eli asiakkaan kannattaisi hyödyntää esimerkkiä 1 kapasiteetin hankintamallissaan ja valita käyttöön perustuva hinnoittelumalli.

Huomio! Kapasiteetin optimoiminen jo 900 yksikköön on kustannustehokkaampaa.

Heikki Lavanko
Kirjoittaja Heikki Lavanko